Aitous somessa

Kun somessa huudetaan aitoutta ja inhimillisyyttä, niin mitä silloin oikeastaan halutaan?

Jos esiinnyit täällä täysin virheettömänä superammattilaisena, sinua pidetään helposti etäisenä ja epäaitona. Mutta auta armias, jos tuot esiin tämän hetken epävarmuutesi tai todelliset, käynnissä olevat ongelmasi. Se katsotaan heti heikkoudeksi. Uskottavuutesi ja ammattilaisuutesi murenee sekunneissa.

Koska totuus on tämä: somessa asiantuntija ei saa olla hetkeäkään heikko.

Syntyy ilmiö, jota kutsutaan strategiseksi haavoittuvuudeksi. Se on tarkkaan optimoitua inhimillisyyttä, jossa virheiksi kelpaavat vain ne vanhat, jo selätetyt ongelmat. Ja ongelmien suuruus on verrannollinen siihen koska ne ovat tapahtuneet. Eli suuri ongelma on ok, jos siitä on kauan aikaa, kuten viiden vuoden takainen burnout, joka on jo käännetty opettavaiseksi sankaritarinaksi ja menestyväksi bisnekseksi. Lähimenneisyydestä voidaan kertoa joku pieni, hauska, leppoisa virhe. Joka sitten kääntyikin vahvuudeksi ja kasvatti suuresti ihmisenä.

Jokainen meistä kertoo somessa vain sen osan elämästään, minkä itse haluaa. Kenenkään arki ei näy täällä kokonaisena. Tietenkin, koska nykyään rakennetaan henkilöbrändiä, joka on se kiillotettu versio itsestä, haetaan tunnettuutta ja näkyvyyttä. Kyse onkin loppupelissä siitä, kuka saa optimoitua itsensä näyttämään parhaalta niin, että ne esitellyt virheetkin ovat juuri "oikeanlaisia" ja tukevat sitä täydellistä menestyskuvaa.

Aitous somessa onkin usein vain tarkkaan kuratoitu rooli. Me halutaan "aitoutta", mutta vain silloin, kun se on siistiä, paketoitua ja opettavaista.