Vapaus ja vastuu

Otatko vastuun omasta elämästä ja tekemisistä? Usein tuntuu, että ihmiset ulkoistavat kaiken, siis aivan kaiken, valtiolle tai yhteiskunnalle tai ainakin jollekin muulle.

 

Kirjoitan liikkumisesta ja fyysisestä kunnosta myöhemmin erikseen. Nyt keskityn vastuun ottamiseen omasta elämästä. 

Elämässä kaikkeen ei löydy ohjekirjaa tai oikeaa tapaa tehdä asioita. Pitää vain luottaa itseensä ja kokeilla mikä toimii. Kun ottaa vastuun itsestään ja tekemisistään, niin se lisää pystyvyyden tunnetta. Mikä sen hienompaa kuin huomata, että pärjää ihan itse, ja että omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan omaan elämään. Ei ole muiden armoilla eikä seuraaja, vaan oman polun kulkija. 

Onhan se pelottavaakin alkuun olla vastuussa valinnoista, jos joku muu tekee päätökset niin niistä ei tarvitse olla vastuussakaan. Sellainen passivoi ihmistä odottamaan, että joku muu tekee kaiken. Silloin alkaa ajatella, ettei ehkä osaisikaan, ei ainakaan oikealla tavalla. 

Ihminen, joka ottaa vastuun itsestään on vapaa, rohkea, itsenäinen ja onnellinen. Me kaikki pystymme siihen. Pitää vain päästä pois ajattelusta, että joku muu varmasti tietää paremmin. Ei tiedä. 

Sinä tiedät itse parhaiten mitä haluat. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija. Ja kun päätät ottaa vastuun elämästäsi, sinusta tulee pysäyttämätön. Löydät ratkaisuja ja mahdollisuuksia sieltä missä aiemmin oli vain ongelmia ja esteitä.

Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä, kuten itsenäisyys ja Otatko vastuun omasta elämästä ja tekemisistä? Usein tuntuu, että ihmiset ulkoistavat kaiken, siis aivan kaiken, valtiolle tai yhteiskunnalle tai ainakin jollekin muulle. Ei niin pientä tai isoa ongelmaa olekaan mihin ei huudettaisi yhteiskuntaa apuun. Tämä tuli mieleen, kun luin Helsingin Sanomista juttua "Kohta vain prosentti viisikymppisistä pystyy "fyysisiin töihin" ja etenkin threadsissa kommentteja aiheeseen. Kovin moni on sitä mieltä, että syy ihmisten liikkumattomuuteen on yhteiskunnan. Pitäisi olla kaikki mahdolliset urheilulajien harrastuspaikat ilmaiseksi käytössä, niin kyllä silloin ihmiset liikkuisivat.
Hyvin harva oli sitä mieltä, että ihmiset itse olisivat vastuussa omasta liikkumisestaan. Tosiasia on, että me liikumme ihan liian vähän ja sitä pitäisi lisätä läpi koko kansan vauvasta vaariin ja muksusta mummoon. Siihen ei auta huutaa jotain kasvotonta yhteiskuntaa liikkumaan ihmisten puolesta vaan se on asia mikä on tehtävä itse.
Kirjoitan liikkumisesta ja fyysisestä kunnosta myöhemmin erikseen. Nyt keskityn vastuun ottamiseen omasta elämästä. Elämässä kaikkeen ei löydy ohjekirjaa tai oikeaa tapaa tehdä asioita. Pitää vain luottaa itseensä ja kokeilla mikä toimii. Kun ottaa vastuun itsestään ja tekemisistään, niin se lisää pystyvyyden tunnetta. Mikä sen hienompaa kuin huomata, että pärjää ihan itse, ja että omalla toiminnallaan pystyy vaikuttamaan omaan elämään. Ei ole muiden armoilla eikä seuraaja, vaan oman polun kulkija. Onhan se pelottavaakin alkuun olla vastuussa valinnoista, jos joku muu tekee päätökset niin niistä ei tarvitse olla vastuussakaan. Sellainen passivoi ihmistä odottamaan, että joku muu tekee kaiken. Silloin alkaa ajatella, ettei ehkä osaisikaan, ei ainakaan oikealla tavalla. Tietenkin
Arvostan ihmisiä, jotka yrittävät löytää ratkaisuja ja jotka laittavat asioita tapahtumaan. on ihana seurata ihmistä, joka ei jää odottamaan, että jostain tulee mystinen joku muu laittamaan asiat järjestykseen tai kertomaan miten asiat pitäisi hoitaa. Jos joskus joku valinta ei mene nappiin, niin sitten tehdään uusi valinta tai koetetaan jotain uutta tapaa. Ihminen, joka ottaa vastuun itsestään on vapaa, rohkea, itsenäinen ja onnellinen. Me kaikki pystymme siihen. Pitää vain päästä pois ajattelusta, että joku muu varmasti tietää paremmin. Ei tiedä. Sinä tiedät itse parhaiten mitä haluat. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija. Ja kun päätät ottaa vastuun elämästäsi, sinusta tulee pysäyttämätön. Löydät ratkaisuja ja mahdollisuuksia sieltä missä aiemmin oli vain ongelmia ja esteitä.
Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä, kuten itsenäisyys ja onnellisuuskin